Suomen parhaat ravintolat

Juuri 10.07.2013

Juureton Juuri..

Kävin Juuressa lounaalla ja olin yhtä hukassa kuin paikkakin. Paikan akustiikka on katastrofaalinen, kuulin vastakkaisessa nurkassa istuvan seurueen keskustelun selvästi, mutta en kenenkään puhetta omassa pöydässä. Ei näin.

Ravintola muilta osin ei myöskään vakuuttanut. Onko paikka rento hipstermesta, fine dining vai jonkin sortin gastropub? Jäi ainakin minulle täysin epäselväksi. Tarjoilijat olivat paikalla "rennolla" meiningillä kukko t-paidoissa, mutta annokset tähtäsi johonkin hienompaan - paitsi maullaan.

Alkuun sain paahdettua ja graavattua meritaimenta? Jos graavaat älä paahda! kalan rakenne oli likimain vastenmielinen. Kesäsalaatti kalan seurana oli ihan ok, mutta ei mitenkään mind blowing. Pääruoaksi minulle tarjoiltiin alkuun väärin sama annos kuin alkuun. Saadessani oikean pääruoan oli muut pöydässä jo syöneet. Pääruokanani ollut savustettu possu oli liian suolainen ja savu painoi ihan liikaa läpi possusta. Spydärin omainen "makkarapaistos" oli aika halpa yritys. Kun se vihdoin minulle tuotiin, ei tarjoilija esitellyt annosta millään tavalla. Jos olisi tehnyt vaikka saksalaishenkisen grillatun kunnollisen makkaran laadukkaalla sinappikastikkeella ja possun fileellä idea olisi itsessään voitokas. Nyt tarjoiltu kohellus ei ollut oikein mistään kotoisin.

Jälkkäri oli lopullinen pohjanoteeraus. Jonkin sortin mustaherukkasorbet tai jäädyke täysin pieleen menneen leivoksen kanssa ei vakuuta. Kokin olisi pitänyt huomata leivoksen olevan pielessä heti kun se tuli uunista. Liian rasvainen ja umpitiivis leivos oli surkea maultaa ja rakenteeltaan enkä voinut syödä sitä kokonaan. Jälkiruoka kokonaisuus oli absurdi, mauton ja jätti huonon maun.

Juurta on kehuttu monissa paikoissa, mutta tämä suoritus meni satasta pusikkoon. Ruoka oli kehnoa, juomat oli mätsätty sinne päin, tarjoilu oli hidasta ja tila ei yksinkertaisesti toiminut. Onko tämä ketjupaikka? En tiedä ansaitseeko tällä edes toista yritystä.

Kirjoittaja: Lauri

Kulosaaren casino 10.07.2013

Casino taloutta Kulosaaressa.

Kävin viikko sitten Kulosaaren kasinolla illallisella. Paikka on uskomattoman hieno. Siellä kannattaa käydä vaikka vaan drinkillä ihan tilan ja meren takia. Valitettavasti siihen se melkein jääkin... tarjoilijoilla on nastat vermeet, mutta jotenkin sisältö hukassa ja jää rantabaarin juottolan fiilis - valitettavasti.

Söimme seurueinemme suositus menun parin itse valkatun viinin kanssa. Ruoat olivat ok, ihan hyvin tehty, mutta ilman mitään visiota tai suunnitelmaa. Odotimme tarjoilijaa monessa välissä pitkään eikä huomiota tuntunut saavan millään vaikka lisäksemme talossa oli kolme muuta pöytää asiakkaita.

Ihan kiva mesta ja täyttää perus royal standardit - hintsusti S-ketjua parempi. Jos pyörit kulosaaressa tämä on mainio paikka drinkille, mutta jos ei ole kova nälkä kannattaa ruokailu jättää myöhemmälle.

Kirjoittaja: Lauri

Roslundin Grilli 27.04.2013

Suomen parhaat pihvit!
@Roslund lihakaupan grilli Hietalahden hallissa.

Alustetaan sillä, että minä jos joku rakastan hyvää lihaa ja pihvejä. Metsästän lihaa ja paistan kaikenlaisia leikkeitä itse sekä matkustan vaikka maailman ääriin laatupihvejä saadakseni. Olen kärsinyt Suomen ala-arvoisesta lihakulttuurista vuosia. "Suomi on pihvimaa" - yeah right. Suurten lihavalmistajien kartelli on johtanut bulkki lihatuotantoon ja käsitys hyvästä pihvistä on valtaisalla enemmistöllä mauton ja ylikypsä siivottu sisäfile. Hyviä jenkkibiittejä ei ole saanut edes rahalla mistään (lähin kunnon mesta on ollut the Bird Berliinissä).

Suureksi ilokseni löysin vihdoin vakavasti otettavan pihvipaikan Helsingistä - Roslundin lihakaupan uusi grilli Hietalahden hallissa. Heti alkuun sanottakoon, että paikka ei tarjoile illallista, joten se ei valitettavasti ole sivustomme normaalissa rankingissa. Tästä huolimatta Stefan voi pitää tunkkinsa ja kaikki "pihvi"-paikat, joiden pihvi tarkoittaa ylisiistittyä fileetä tai sitä iänikuista nuijittua kuivaa ulkofileen palaa, voivat mennä itseensä.

Paikka on lihakaupan yhteydessä ja käyttää kunnollisia leikkeitä, mutta valitettavasti valikoima on hiukan rajallinen. Burgereita, Flank ja marmori. Keep It Simple Stupid toisaalta toimii loistavasti. Flankki esimerkiksi on pala, jota ei Suomessa tarjoilla juuri missään, kuitenkin juuri näissä "huonoissa" leikkeissä on se paras maku - tämän ovat amerikkalaiset ymmärtäneet jo aikaa sitten.

Roslund käyttää erinomaisia lihanpaloja, paistaa ne avogrillillä karamellisoiden lihanpinnan loistavasti. Korkeassa hallissa leijuu mukava grillin rasvainen savu, josta tulee tolkuton nälkä jo ruokaa odotellessa. Otatte sitten pihvin tai burgerin, ottakaa se salaatilla eikä ranuleilla. Salaatti on freesi ja tukee lihaa siinä missä ranskalaiset ovat tylsät ja keskinkertaiset. In the end yksinkertainen annos, kunnollisella pihvillä ja salaatilla on kepeä ja raikas makuelämys, josta jää hyvä mieli ja jaksaa palata lounaalta sorvin ääreenkin.

Paikka on kaukana fine diningista, ruokaa ei tarjoilla pöytään kuin viikonloppuna ja prosessiin liittyy tiettyä säätämistä. Tärkeimmässä kohdassa ollaan kuitenkin äärimmäisen jämptejä - pihvi grillataan täydellisesti ja kokkitiimi, jota on kiva seurata avokeittiöstä, viimeistelee annokset erinomaisesti. Roslundin grilli on aito pihvipaikka kauneimmillaan.

Voi vain toivoa, että tämä tuo uuden standardin suomalaiseen lihakulttuuriin ja saamme jatkossa nauttia täälläkin pohjoisen kaukomailla kunnollisesta lihasta, oikeista jenkki-cuteista ja yksinkertaisen puhtaasta grilliosaamisesta. Ehkä joskus myös illallisella oikeassa pihvipaikassa. Kudos, minä ja muut kunnollisen pihvikulttuurin ystävät kiitämme ja toivotamme mitä parhainta menestystä!

Kirjoittaja: Lauri

Kolo 16.04.2013

Kolo on pieni, bistro-henkinen ravintola Fredalla. Jos et vielä ole käynyt, suosittelen testaamaan. Pienestä tilastaan ja huonohkosta akustiikastaan johtuen Kolo ei oikein sovellus business-illallisille (ellei varaa koko noin 24-paikkaista ravintolaa omaan tilaisuuteen), vaan se on parhaimmillaan kun haluaa vain viettää rennon illan erinomaisen ruuan ja juoman parissa. Itse suosittelen Koloa lähes poikkeuksetta ystävilleni ja tutuilleni. Kannattaa tehdä pöytävaraus ajoissa, sillä pienestä tilasta ja suuresta kysynnästä johtuen ruokailupaikat käyvät kuumille kiville. Ja täysin syystä.

Kävimme Kolossa illallisella neljän hengen seurueella. Edelliset kokemukseni olivat erinomaisia, joten odotukset olivat kovat. Olin myös hehkuttanut seurueemme ensikertalaisille ruuan laatua, joten samalla oli myös omat kasvoni pelissä.

Illallinen alkoi kuohuviinillä sekä keittiöntervehdyksellä. Kuohuviininä oli kuiva ja hyvä Prosecco, keittiöntervehdyksenä parsa-capuccino. Annos oli kerrassaan erinomainen. Se sisälsi kuohkean parsa-cappuccinon lisäksi myös scampia sekä pinjansiemeniä. Maut toimivat erinomaisesti yhteen.

Alkuruuaksi tilasin parsaa ja ilmakuivattua kinkkua. Annoksessa oli myös avocadoa sekä kampasimpukkaa lohenmädillä. Myös tämä annos oli erinomainen. Parsat oli kypsennetty erinomaisesti ja ne oli kääritty ilmakuivattuun kinkkuun. Kinkku ei ollut liian suolainen, vaan maut toimivat hyvin yhteen. Klassinen yhdistelmä lohenmätiä ja kampasimpukkaa sopi myös parsan ja avocadon kanssa loistavasti.

Ennen varsinaista pääruokaa menussamme oli simpukkapasta. Annos oli hyvin tehty. Simpukat oli kypsennetty hyvin ja pastaan oli saatu reilusti makua. Annos oli reilu, mikä sai osan seurueestamme miettimään jaksavatko syödä koko menun loppuun asti tällä menolla. Hiukan pienempi annos ennen pääruokaa olisi pieniruokaisille ollut ehkä parempi.

Tähän väliin tuotiin sorbetti ennen varsinaista pääruokaa. Yksi monista hienoista asioista Kolossa on, että useissa menuissa tuodaan ns. arvuutteluannos, jolla on tarkoitus erimerkiksi raikastaa suu ennen seuraavaa, makuherkkää ruokalajia. Henkilökunta ei kerro mitä annos sisältää vaan pyytää ruokailijoita arvaamaan raaka-aineet. Tällä kertaa tarjoilijamme kertoi vain, että tarjolla pieni välisorbetti eikä kertonut muuta. Kokemuksesta tiesimme lähteä arvaamaan raaka-aineita. Tarjoilijamme tuli jälkikäteen kysymään, että arvasimmeko mistä aineksista oli kyse. Seurueemme naiset peittosivat miehet 2-0 ja arvasivat molemmat raaka-aineet, eli passiohedelmän ja limen.

Pääruuaksi otin siikaa risotolla. Annos oli hyvää, muttei sen parempaa. Eri raaka-aineiden määrä oli sopusuhdassa keskenään ja siika oli valmistettu hyvin. Annoksen mukana tuli itsetehtyä salsaa, joka ei täysin osunut yhteen siian kanssa. Salsan sijaan olisin kaivannut jotain joka olisi räjäyttänyt pankin makuyhdistelmällä siian kanssa. Tällä kertaa sitä ei tullut.

Jälkkäriksi kaikki saivat saman annoksen: jälkiruokalautanen jossa oli yhdistetty 4 eri jälkiruokaa. Erinomaista! Mukana oli mm. sitruunapiirakkaa, lakrisijäätelöä ja suklaafondanttia. Jälkiruokaviini sopi myös erinomaisesti annoksen kanssa. Useissa tapauksissa kun lautaselle laitetaan paljon eri asioita, niin maut lähtevät riitelemään keskenään ja annoksesta tulee täysi sekamelska. Kolon jälkiruuassa tämä onnistuttiin välttämään, vaikka annoksessa oli neljä täysin itsenäistä jälkkäriä yhdistetty samalle lautaselle. Yksittäisten jälkiruokien koot olivat luonnollisesti sen verran pieniä, että annos ei ollut liian iso.

Otimme vielä kahvit loppuun. Sain tummapaahtoista suodatinkahvia, joka oli erittäin hyvää. Nimeä en muista. Espresso-vaihtoehtona olisi ollut nespressoa, joten jätin väliin.

Kaiken kaikkiaan erinomainen ilta. Ruoka oli erittäin hyvää ja mukaan mahtui kaksi 10 pisteen ruokalaija. Viinit olivat tällä kertaa "vain" hyviä, joten en niistä sen enempää kirjoitellut. Miinuksena sanottakoon hiukkasen ahdas tila sekä äänen taso, joka nousi suht kovalle, sillä naapuripöytäseurueelle maistui viinit ilmeisesti meidän pöytää runsaammin.

Kunniamaininnan Kolo ansaitsee erinomaisesta hinta-laatusuhteestaan. Ravintolan hintataso on, jos ei pieni, niin vähintäänkin erittäin kohtuullinen. Vastineeksi sillä saa erinomaisen illallisen, joka parhaimmillaan on Suomen ehdotonta kärkeä.

Kirjoittaja: Aki

Chef & Sommelier 07.04.2013

Pääsin vihdoin ja viimein C&S:n parin vuoden yrittämisen jälkeen. Pöytävarauksia on ollut aiemminkin, mutta aina joko on tullut menoa tai ravintola on joutunut perumaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kokemus itsessään oli odotuksen väärti :)

Paikka on hyvin pieni, intiimi ja uskollinen nimelleen. Tarjoilijoita ei oikeastaan ole, vaan kokit tuovat annokset ja kertovat varsin vuolaasti ruoista ja ajattelusta valmistuksen taustalla. Pidin tästä paljon. Sommelier toimi tavallaan päätarjoilijana ja piti huolta pöydästä keskittyen kuitenkin ensisijaisesti viineihin. Henkilökunnan tyyli oli hyvin omanlaisensa ja paikkaan täydellisesti sopiva. Toisena ääripäänä voi pitää CD:n täydellisesti hiottua pedanttia tapaa joka on itsessään erinomainen, toinen yhtälailla onnistunut ja hyvä on C&S:n läheinen viinejä ja ruoanvalmistusta korostava tyyli, jossa asiakkaan kanssa keskustellaan luontevasti ja varsin paljon koko prosessista. Varsinkin ruoanlaittoa paljon harrastavalle tämä oli hekumallista, sain jopa mukaani jälkiruokana olleen lakritsijäätelön reseptin.

Ravintolatila oli hyvällä maulla yksinkertaisesti sisustettu. Kuten lähes kaikissa pienissä ravintoloissa akustiikka on oma haasteensa. Täällä se toimi kohtuullisesti katossa olevan palkin ansiosta, mutta ääntä olisi ollut helppo parantaa lisää. Lisäämällä vaikkapa ohuen kankaan katossa kulkevien valovaijereiden välille - tämä riittäisi leikkaamaan puheensorinan ja kilkkeen, jotka kävivät koviksi ravintolan täyttyessä. Toinen tilaa dominoiva komponentti oli tilaan avoin varsin pieni keittiö. Viehättävä elementti, mutta nostaa myös tilan lämpötilaa. Illan edetessä lämpötila ja ilmankosteus nousivat selvästi. Tämä ei ollut mahdoton ongelma näin alkukeväästä, mutta voi olla haaste kesälämmöillä.

Pääasia paikassa oli siis selkeästi ruoka ja viini. Söimme seuralaiseni kanssa yhdeksän ruokalajin menun, eli kaiken mitä listalta sai. Ruoan henki oli selvä: läheltä hankittua, luonnollista, kokeellista ja hyvää. Läheltä hankittua tuttua lihaa, jopa viereisestä puistosta haettuja douglaskuusen neulasia ja pienten tuottajien viinejä. Ruokafilosofiana oli käyttää kaikki osat raaka-aineista ja elää raaka-aineiden omilla ehdoilla. Pidin tästä ajattelusta paljon, mutta se aiheutti joitakin haasteitakin. Maut ruoissa olivat yksinkertaisia, johdonmukaisia ja puhtaita.

En käy kaikkia ruokalajeja läpi, mutta joitakin huomionarvoisia oli alkuun tullut lammastartar, joka oli valmistettu ahvenanmaalaisen lampaan kokonaisesta jalasta. Tämä oli luultavasti paras tartar mitä olen koskaan syönyt kolmesta syystä: hyvin vähän suolaa ja aito lihan maku, ei munaa vaan sieniä ja laadukas raaka-aine. Menun lievä huti oli paksoi ja siika -annos, jonka ongelma oli liian dominoiva paksoi, joka yhdessä kalan kanssa aiheutti ikävän dissonanssin takaraivossa. Kontrapunktien rakentaminen annokseen on riskaabelia. Inarista tullut siika oli sinänsä loistavaa. Ehkä ongelmaa korosti se, että seuralaiseni sai samaan aikana selleririsoton, jossa riisi oli korvattu kokonaan sellerillä, joka oli mielettömän hyvä ja onnistunut annos.

Esipääruokana tarjoiltiin viehättävä kukkakaalihärdelli, jossa oli kukkakaalin kaikkia osia eri tavoin valmistettuina. Jos joku kokee, ettei pidä kukkakaalista, kokeilkaa tätä, sillä annos oli erinomainen. Pääruokana oli possua eri tavoin. Koitin kysyä, mikä nautittavan kärsäeläimen nimi oli, mutta kuulemma heille oli tullut kolme, eikä nimeä ollut tiedossa. Annos oli loistava, ja pelasi erinomaisesti tarjolla olleen viinin kanssa, joka oli espanjalainen cabernet franc/merlot.

Jälkiruoat olivat mainioita, mutta erityisen maininnan ansaitsevat karpalojäädyke, jossa oli uskomattomalla tavalla saatu karpalon ja timjamin yhteispeli kohdalleen, sekä koko ruokailun kruunannut lakritsijäätelö. Sain tämän jäätelön reseptin sitä hämmästeltyäni. Lähes aina lakritsijäätelö tarkoittaa salmiakkijäätelöä, täällä taas oli taianomaisesti saatu lakritsin puhdas maku sekä jäätelöön että kastikkeeseen.

Yhteenvetona voi vain sanoa, että paikka on loistava ja allekirjoitan heidän paradigmansa laaturuoka ja -viini keskeisestä tyylistä sekä lämpimästä tuttavallisesta tunnelmasta. Suosittelen.

Kirjoittaja: Lauri

Sipuli 01.04.2013

Illallisemme Sipulissa ei alkanut kovin vakuuttavasti. Tilasin alkuun samppanjan. Se oli 10 asteista. Kyselin sommelieriltä, että oliko tämä tarkoitus vai onko meidän pullomme unohtunut pöydälle. Hän kertoi, että heillä kaikki viinikaapit pidetään kymmenessä asteessa, eikä heillä ole kylmempää samppanjaa tai kuohuviiniä. Puoli tuntia tämän jälkeen sama sommelieri kävi säätämässä kylmäkaapit kymmenestä asteesta seitsemään. Meille ei mainittu mitään asiasta, mutta huomasimme asian, sillä istuimme suht lähellä viinikaappeja.

Seuralaiselleni suositeltiin alkudrinkkiä, jossa oli skumppaa ja passiohedelmälikööriä. Ajattelimme sen olevan samaa kategoriaa Kir Royal -drinksun kanssa, eli liköörillä oltaisiin tuotu vain hiukan makua juomaan, mutta ei. Likööriä oli kaadettu annokseen oikein kunnolla ja juoma maistui kamalalta, makealta siideriltä. Palautimme juoman keittiöön ja tilasimme seuralaiselleni myös lämmintä samppanjaa.

Sipuli on paikkana mielestäni erittäin hieno. Tila on korkea, se on hyvin meri-henkinen ilmeeltään ja olipa yhdessä kerroksessa ihan laivan kalusteitakin koristeina ja käyttöesineinä. Lisäksi suuri tila oli hyödynnetty kivasti, joten asiakkailla oli mukavasti tilaa syödä eikä muiden pöytien melu juurikaan kuulunut pöytäämme. Suuresta katto-ikkunasta näkee Uspenskin katedraalin, joka etenkin pimeällä on valaistuna hieno yksityiskohta. Tämä kattoikkuna ei varmasti ollut vahinko.

Sipulissa oli tarjolla kolme menua sekä ala carte -lista. Kaikki menut vaikuttivat houkuttelevilta, mutta päädyimme sellaiseen, jossa pääruokana oli merianturaa. Ajattelin, että se voisi olla hyvä annos, jolla ravintolan taso selviäisi.

Alun juoma-osaamattomuuden jälkeen ravintola alkoi parantaa otettaan reilusti, kun ruokia alkoi tulla pöytään. Illallisemme alkoi keittiön tervehdyksellä, jossa oli yhden suupalan lohiannos. Keittiön tervehdys oli täyden kympin annos. Siinä oli saatu yhteen suupalaan useita eri rakenteita ja monia makuja, jotka maistuivat suussa eri aikoihin. Tämä oli yksi parhaista keittiöntervehdyksistä ikinä!

Alkuruokana meillä oli hernekeittoa ja ankanmaksaa. Annos oli hyvä, mutta keittiöntervehdys lupaili jopa erinomaista. Tähän ei tällä kertaa alkuruuassa pystytty, vaikka paperilla alkuruoka vaikutti herkulliselta. Viinimenumme valkoviini sopi ruokaan erinomaisesti ja se oli pelkästäänkin niin hyvää, että teki mieli tilata sitä lisää.

Seuraavaksi menussa oli lammastartar, joka oli tarjoiltu parsan, keksin, viiriäisenmunankeltuaisen ja appelsiinin kanssa. Itse en ole appelsiinin suurin ystävä ruoka-annoksissa, mutta se sopi yllättävän hyvin muiden raaka-aineiden kanssa. Koko annos oli oikein hyvä.

Tartarin jälkeen oli tarjolla samppanjasorbettia ja ruusuvettä. Annos ei ollut mikään kovin kummallinen, mutta tarkoituksena oli varmastikin raikastaa suu lammastartarin jälkeen ennen seuraavaa annosta, merianturaa.

Pääruuan aika. Meriantura oli erinomaisesti kypsennetty ja sen seurana tarjottu tomaattikastike oli herkullista. Annos oli hyvä, mutta se ei ihan yltänyt erinomaiseen. Merianturan mieto maku olisi pitänyt saada paremmin esille. Kävin illallisen jälkeen keittiössä kysymässä merianturan valmistustapaa, ja se oli tehty vesihauteessa sous videllä. Pintaa ei oltu ruskistettu, mikä olisi sekin saattanut tuoda lisää makua annokseen. Viini sopi hyvin annokseen.

Ennen jälkiruokaa saimme keittiön tervehdyksenä väli-jälkiruuan. Siinä oli vaniljakreemiä, vadelmakiisseliä ja mysliä korkeassa snapsilasissa. Maku oli ihan ok, mutta turha kikkailu snapsilasin kanssa kostautui. Annosta oli vaikea syödä ja myslit lensivät ympäri pöytää kun pohjalta yritti saada kaikista kerroksista vähän lusikkaan.

Itse varsinainen jälkiruoka oli kaikin puolin erinomainen. Marenkia, vaniljakreemiä ja mansikkasorbettia. Marenki oli koostumukseltaan täydellistä ja sen makeaa makua leikkasi loistavasti mansikkasorbetti. Annoksen komponentit maistuivat loistavalta erikseen ja yhdessä. Erinomaista työtä. Ainoa harmi jälkiruuassa oli jälkiruokaviini, joka tuoksui mansikkaiselta, joten odotin sen sopivan jälkkärin kanssa kuin nyrkki silmään. Siinä oli kuitenkin karvas jälkimaku, joka ei sopinut sorbetin kanssa. Lisäksi tuo karvas maku jäi suuhun vielä joksikin aikaa pyörimään. Tämä oli illan ainoa viini joka ei sopinut sen kanssa tarjottuun ruoka-annokseen.

Kahvivaihtoehtoina oli presidenttiä sekä Pauligin vaaleaa espressoa. Teetä oli ihan kiva valikoima. Päädyin ottamaan espressoa, joka oli ihan ok.

Illallinen oli hieman ikävän alun jälkeen todella hyvä. Ruuat ja juomat olivat hyviä ja joukkoon mahtui muutama todellinen helmi. Hyvä ravintola. Suosittelen.

Kirjoittaja: Aki

Macu 31.03.2013

Kävimme seuralaiseni kanssa illallisella Macussa, joka sijaitsee Crowne Plaza Helsinki -hotellin alakerrassa. Ravintola on miellyttävän näköinen ja keskellä tilaa on iso, lasinen, sisäänastuttava viinikaappi. Myös akustiikka toimi tilassa hyvin, sillä viereistä pöytää lukuunottamatta en kiinnittänyt huomiota muista pöydistä lähteviin ääniin. Silti, heti sisään astuttaessa huomasi jonkin olevan vialla. Ravintolassa oli enemmän odottavia kuin ruokaansa syöviä asiakkaita.

Odottelu oli meidänkin illallisen teema, joka alkoi välittömästi. Meillä meni noin vartti ennen kun meiltä tultiin kysymään haluammeko jotain juomaa alkuun. Tarjoilijamme hoiti tilanteen kuitenkin erittäin ammattimaisesti, ja meille tuli fiilis, että meistä oikeasti saatetaan välittää asiakkaina. Otimme alkuun lasilliset kuivaa Proseccoa, sillä olen jo kyllästynyt joka paikassa tarjottavaan, ja Macussa ainoaan laseittain myytävään samppanjaan, Lansonin Black Labeliin. Prosecco oli oikein hyvä ja suosittelen sitä illallisen alkuun muillekin.

Tilauksen tehtyämme seurasin sivusilmällä tarjoilijaamme. Hänellä oli tarjoiltavana kaikki lähipöydät ja kiirettä tosiaan riitti. Kun olimme odottaneet alkuruokaamme 50 minuuttia, tuli tarjoilijamme kertomaan, että keittiössä on töpeksitty ja meidän alkuruuissamme kestää vielä aikaa. Hän pahoitteli tilannetta ja tarjosi meille korvaukseksi joko vihersalaatin tai samppanjat odottelun ajaksi. Päädyimme sitten ottamaan ne samppanjat jotka jo kerran päätimme jättää väliin.

Minulla oli alkuruuaksi purjo-hiillostettua lohta salaatin kera. Lohi oli erittäin hyvää. Kysyin valmistustapaa ja lohi oli raakakypsytetty sitruunalla ja yrteillä, ja laitettu vetäytymään jääkaappiin. Tämän jälkeen lohipalat oli pyöritelty grillatusta purjosta saadusta hiilestä. En itse oikein ymmärtänyt hiilen osuutta muuten kuin visuaalisena yksityiskohtana, mutta itse lohi oli valmistettu hyvin. Itse salaatti ei ollut ihan tasapainossa. Siinä oli kahdenlaisia oliiveja, jotka molemmat olivat mauiltaan liian voimakkaita ja peittivät täysin lohen maun. Annos olisi ollut parempi ilman oliiveja.

Alkuruuan kera valitsin tämän kauden Top Chef Suomen viininmaistelujaksossa esiintyneen Gisselbrechtin Rieslingin. Vuosikerta oli vuoden nuorempaa kuin Top Chefissä, eli 2011. Viini sopi ihan ok ruuan kanssa. Viileänä, juuri lasiin kaadettuna koetin tunnistaa Riesling-rypäleistä tuttua petroolimaisuutta, mutta se oli yllättävän hankalaa. Ymmärrän nyt miksi Top Chef kandidaateilla oli hankaluuksia tunnistaa kyseinen viini. Lämmettyään muutaman asteen viinin petroolisuus tuli esille ja korostui jopa liikaa.

Pääruuaksi otin nieriää hernepyreellä ja chorizo-kastikkeella. Chorizon makua en kastikkeesta löytänyt, mutta hernepyree oli erittäin hyvin tehty. Se sopi myös erinomaisesti tuoreiden herneenversojen kanssa, jotka oli aseteltu annoksen päälle. Nieriä-fileet oli paistettu pannulla nahkoineen. Ylikypsiksi. Fileet eivät olleet pilalla, mutta ne olivat jo menettäneet parhaimman mehukkuuden ja rakenteensa. Annoksessa oli myös salottisipuleita, jotka oli ilmeisesti ensin kypsytetty, minkä jälkeen pinta oli liekitetty polttimella. Ongelmana oli, että ulkokuori oli niin kova ja sitkeä, etten saanut sitä hampailla palasiksi. Maussa ei sinänsä ollut vikaa.

Top Chef teemaan päästyäni valitsin nieriälle kaveriksi myös Top Chefin mainoksissa joskus esiintyneen Tarapaca-viinin, tarkemmin sanottuna Chardonneyn. Kuvittelimme tarjoilijan kanssa sen sopivan hyvin nieriälle. Pieleen meni. Viini oli aivan kamala, se ei sopinut ruuan kanssa yhtään ja jäi lopulta juomatta. Jos hieman liioittelen, niin kokemus oli kuin olisi pistänyt kourallisen mehiläisiä suuhun, kaatanut vettä perään ja odotellut pistoksia kieleen. Seuralaiseni valitsi Syrah-viinin hänen vasikan rinta -annokselleen, mutta se oli taas muutaman asteen liian lämmintä jo pöytään tullessa. Tarjoilijamme kertoi, että heillä ei ole avatuille viinipulloille säilytystilaa, joten näin saattaa käydä laseittain myytävissä viineissä, jos niitä ei kyseisenä päivänä kulu paljoa.

Jälkiruoka oli pettymys. Tilasin suklaamoussea vadelmagelatiinilla. Mousse, kuten kaikki muutkin jälkiruuan komponentit, olivat mielestäni liian lämpimiä. Ilmeisesti keittiön tötöily jatkui edelleen. Jälkkäri olisi mielestäni kaivannut esim vaniljajäätelöä tai marjasorbettia annokseen. Lisäksi vadelmagelatiini maistui enemmän gelatiinille kuin vadelmalle. En ymmärrä miksi hyvä vadelma on pilattu sillä virityksellä. Kerrottuani mielipiteeni tarjoilijallemme, hän hoiti tilanteen kuin todellinen ammattilainen ja meni viemään keittiöön terveisiä. Hänellä oli selvästi kiire koko illan, mutta hän pysähtyi kuuntelemaan meitä eikä sivuuttanut meidän kommenttejamme. Tuntui siltä, että hän yksin koko ravintolassa halusi meidän saavan hienon illan ravintolassamme. Tällainen ammattitaito on ravintoloille kullan arvoista.

Otimme jälkkäreiden seuraksi kahvia ja teetä. Suodatinkahvina olisi ollut tummaa Presidenttiä, minkä skippasin. Espresso-papuina heillä oli Pauligin Espresso Barista, johon päädyin tuplana. Seuralaiseni otti vihreää teetä, mutta hän ei sen kummemmin teetä kommentoinut. Sen siis täytyi olla suht keskivertoa.

Kokemuksena ravintola-ilta oli erikoinen. Ruuan laatu ei vakuuttanut, jouduimme odottamaan annoksiamme ja alkudrinkkejämme, mutta silti tuntui, että palvelu oli erittäin hyvää. Syynä tähän oli meidän tarjoilijamme, joka tosiaan käytännössä yksin pelasti iltamme. Tämä kirjoitus olisi ollut kokonaan toisen sävyinen jos meitä olisi palvellut joku, joka on "vain töissä ravintolassa". Vaikka ruuan ja juoman suhteen oli paljon parannettavaa, niin hyvä palvelu nosti kokonaisuuden positiiviseksi. Mietin vain, että mikä oli tilanne niissä pöydissä, jossa meidän tarjoilijamme ei tarjoillut…

Kirjoittaja: Aki

Ask 09.03.2013

Ask avattiin reilu puoli vuotta sitten ja olen sieltä täältä kuullut siitä positiivisia viestejä. En vieläkään ehtinyt täysimittaiselle illalliselle, mutta kirjoitan tämän lounaan perusteella.

Tila on oikein viehtättävä ja onnistunut. Pehmeä luonnonvalkoinen väritys ja puinen himpun holvattu katto joka takaa varsin toimivan akustiikan. Pöydät ja muut tilat on saatu sovitettua ahtaaseen paikkaan erinomaisesti. Kävin keittiössäkin vilkaisemassa ja se oli hyvin tehokkaassa käytössä ja montaa pikkupaikkaa toimivampi.

Ruoka oli loistavaa. Arvostan paikan mind settiä, jossa lounaalla tarjotaan yhtä ruokaa, joka vaihtuu päivittäin. Meille tarjoiltiin karitsan paahtopaistia, perunamuusia ja vihanneshöystöä. Jokainen elementti oli totetuettu täydellisesti. Muusi oli tehty runsaaseen voihin ja tarjoiltiin salaatin kera erillisessä astiassa. Vihanneshöystö ansaitsee erityismaininnan, niihin oli saatu täydellinen rakenne ja hienoinen karamellisoituminen pintaan ilmeisesti lihaliemellä - maku oli mieletön. Annoksen kruunasi karitsa joka oli paras pala lammasta mitä olen maistanut. Sen kypsyys oli erinomainen, mutta parhautta oli pintaan saatu mieletön makeus ja himpun rapea pinta, joka medium rare lihan kanssa, maistui taivaalliselle.

Kävin kysymässä miten liha oli tehty ja kuulemma pintaa glaseerattiin sipuliliemellä ja se vain paistettiin pannulla. Olin hiukan yllättynyt ettei oltu käytetty esim sous videä, mutta kokilla oli näkemys, jonka mukaan liha elää paremmin pannulla vain paistamalla - tulokset puhuivat puolestaan.

Viinien osalta lyötiin pallo yhtälailla kentän läpi. Otimme shamppanjat alkuun - paikalla on vaihteleva shamppis - joka kiistatta oli sekä kiinnostava että onnistunut. Jotain henkilökunnan osaamisesta kertoo, että he aktiivisesti, ja oikein, haastoivat ruokaviinin valinnassa minun näkemystäni. Ajattelin alkuun ranskalaista pinot noiria, mutta tarjoilija sanoi, ettei tarjolla olleissa vuosikerroissa ollut riittävän kehittyneitä yksilöitä. Päädyimme espanjalaiseen Riojaan, joka alkuun tuntui hiukan liian kuivalta, mutta kuten tarjoilija oli sanonut, toimi täydellisesti ruokamme kanssa.

Päälle otimme jälkiruoaksi Verladokset ja suklaakakut. Hyvän osaamisenmukaisella röyhkeydellä tarjolla oli vain yhtä kahvia, suodatettua tarkkaan valikoitua tilakahvia, joka oli oikein toimiva.

Visiitin perusteella suosittelen paikkaa milloin vain ja kenelle tahansa. Hinnat ovat järkevät ja ruoka aivan briljanttia.

Kirjoittaja: Lauri

Grotesk Winebar 07.03.2013

Kävin ystävien kanssa jokin aika sitten tarkastamassa Pekka Koirasen uuden paikan, joka on jonkinlainen jatkumo Chez Dominiquen kanssa. Konsepti on viinibaari, josta saa myös hyviä tapas-henkisiä ruokia. Ajatus saattaa olla liian villi suurelle yleisölle, mutta minä pidin. Kiva rento tunnelma ja erinomaiset ruoat. Otin 5 ruokalajin menuun ja pari lasia viiniä sommelierin suosituksista. Hinta-laatu oli kohdallaan mutta ei mitään halpista.

Ruokana oli mm. kanansydämiä ja riistaa. Sopivan kokeellisia ja todella herkullisia. Viinit - jotka ovat paikan juju - olivat erinomaisia ja sopivat ruokiin loistavasti. Viinivalikoima oli todella laaja, listalta sai laseittain kaikkia alle sadan euron pulloja, jonka ansiosta tuli testattua kaikkea ihan jännää. Painopiste on vahvasti vanhassa maailmassa, mutta mikäs siinä.

Pieni miinus oli ruokien tarjoilun pieni koheltamisen fiilis, ruoat tulivat satunnaisesti ja eriaikoihin seurueelle. Periaatteessa bistro / winebar tyyppisessä tilassa tämä ei välttämättä ole ongelma, mutta kun jotkut seurueesta istuvat pitkään ilman ruokaa ja toiset saavat kolmatta annosta - on se hiukan hassua. Tästä huolimatta ruoat olivat todella todella hyviä.

Käykää ihmeessä tsekkaamassa paikka, kokemus oli oikein hauska, ja toivon että se löytää yleisönsä.

Kirjoittaja: Lauri

Chez Dominique 04.03.2013

Chez Dominique oli syy, miksi aloitin ravintolaharrastukseni vuonna 2008. Pääsin illalliselle työpaikkani kautta ja kokemus räjäytti tajuntani. Jo silloin kaksi Michelin-tähteä omistavan ravintolan ruoka-annokset olivat parasta mitä olin siihen mennessä syönyt. Tämän jälkeen olen käynyt CD:ssä yli kymmenen kertaa ja joka kerta olen saanut ravintolassa erinomaisen illallisen. Nyt uusin kokemukseni oli ensimmäinen noin vuoteen. Millainen Chez Dominique on tänä päivänä?

Tilasimme seuralaiseni kanssa 15 ruokalajin Moet & Chandon -menun, joka oli tehty yhdessä samppanjatalon keittiömestarin Pascal Tingaudin kanssa. Viinipaketin sijaan otimme samppanjapaketin, joka koostui Moetin vuosikertasamppanjoista.

Ruuat olivat Chez Dominiquen tyyliin varsinaista tykitystä. Pascalin kädenjälki ei itselleni ainakaan erottunut, vaan menu tuntui hyvin tyypilliseltä CD-menulta. Chez Dominique hallitsee niin alku-, pää- kuin jälkiruuatkin. Annoskoot olivat tarkkaan mietittyjä, jolloin monessa annoksessa jäi fiilis, että olisi vielä pari haarukallista voinut syödä. Mielestäni tällöin annoskoko on täydellinen, koska silloin ruokalajista jää erittäin hyvä mielikuva ja hyvä maku suuhun, eikä ruokaan ehdi kyllästyä.

Ateriamme keskivaiheilla tuli peräkkäin kolme äärimmäisen erinomaista annosta, mikä on harvinaista jopa Michelin-ravintoloille. Nämä olivatkin mielestäni parasta antia: erinomainen kasvisannos mm. puna- ja mustajuuresta, CD:lle tuttu raaka-aine ankanmaksa, tällä kertaa päärynän kanssa, sekä langustin pyrstö -annos. Menun jälkiruuat olivat myös erinomaisia. On aina kiva päättää illallinen loistavaan jälkiruokaan.

Ilta ei kuitenkaan ollut pelkkää ylistystä ja superlatiivejä. Chez Dominiquen keittiöntervehdykset menun alussa ovat mielestäni huomattavasti vaatimattomampia kuin muutama vuosi sitten. Pääruoka ei ollut erinomainen. Odotin makuorgasmin suussa räjäyttävää pääruokaa, jollainen esimerkiksi moni CD:n kyyhkysannos on ollut, mutta sellaista ei tullut tällä kertaa. Erittäin hyvä ei riitä siihen.

Chez Dominique on ollut mielestäni ylivertainen Suomessa yhdistämään viinit ruuan kanssa. Moet & Chandonin samppanjamenu ei tällä kertaa täyttänyt tehtäväänsä. Samppanjoita oli viisi erilaista 15:lle ruokalajille, joten kompromisseja syntyi aika paljon. Vaikka ilta alkoikin erittäin hyvällä 2002-vuosikerralla, niin tunnelma latistui kun seuraavaksi tuotiin 2004-vuosikertaa, joka maistui paljon Moetin bulkille Imperial Brutille. Vaikka pidänkin kyseisestä samppanjasta, niin mielestäni tunnelma latistui, kun yhtäkkiä tarjotaankin selvästi huonompaa juomaa kuin mitä on juuri saanut nauttia. Makukokemus pitäisi pikemminkin rakentaa nousujohteisesti. Samppanjamenuun kuuluivat myös vuosikerrat '93 '96 ja Rose 2004. Näistä 1996 oli täysin ylivertainen ja suosittelenkin sitä varauksetta kaikille.

Palvelu on ravintolassa erinomaista. Joidenkin mielestä se on varmasti liiankin pönöttävää, ja osa varmasti vieroksuu, kun ruuanmurut pyyhitään pöydästä ruokalajien välissä. Itse taas pidän siitä, että henkilökunta tekee työnsä, jotta asiakas saa maksimaalisen kokemuksen, mikä on selvästi se mihin Chez Dominique on profiloitunut.

Päätimme illallisen kahviin ja teehen (joka tuli seuralaiselleni). Valitsin listalta yhden tummapaahtoisista suodatinkahveista, joka oli jälleen erinomaista. Kyselin aikaisemmilla kerroilla syitä heidän erinomaiseen suodatinkahviinsa ja henkilökunta kertoi että heillä on laadukas kahvinkeitin, jossa veden lämpötila on hyvin lähellä sataa astetta juuri ennen suodatusta. En tiedä onko heillä tavallinen Mocca Master, mutta lopputulos on joka tapauksessa erittäin hyvä. Suosittelenkin suodatinkahvia espresson sijaan jos käytte illallisella Chez Dominiquessa.

Chez Dominique tänä päivänä? Suomen paras ravintola.

Kirjoittaja: Aki

Kolo 01.03.2013

Kävin kollegoideni kanssa syömässä kolossa lounaan joka osoittautui jälleen kerran erinomaiseksi. Listalla ei jostian syystä ollut alkuruokaa, mutta pyynnöstä sellainen loihdittiin ongelmitta. Pieni tila ja tuttavallinen palvelu ovat ainakin omaan mieleeni. Huomionarvoinen plussa on ravintolan omatuoma viinivalikoima, joka ei ole laaja, mutta erinomainen. Viini valinnoissa kannattaa luottaa paikan pitäjään.

Pääruokana oli Paahdettua sian kylkeä, joka oli onnistunut täydellisesti. Pahimmillaan kylki voi tuntua rasvaiselta tai yli mennessään niin sanotusit hajota käsiin. Kolon toteutus oli täydellinen kombinaatio tältä väliltä: veitsituntuma oli selkea ja palapysyi kasassa mutta liha suli suussa. Lisukkeena oli perunapyreetä ja vihanneksia. Vihannekset on usein helppo sössiä tekemällä ne yli tai jättämällä raa'aksi. Annoksessani niissä oli erinomainen balanssi ja lihaliemestä johdettu kiva syvyys.

Jälkkärin kohdalla useimmat paikat pudottaa pallon, joko yritetään jotain liian monimutkaista tai ollaan laiskoja - ei tiedetä mitä ollaan tekemässä. Kolon kohdalla kaikki osui kymppiin. Yksinkertaisuudessaan mustikkapiirakka ja jäätelö voi kuullostaa pliisulta, mutta ei ole sitä kun annos on tehty täydellisesti. Hyvä ateria pitää voida päättää yhtälailla mainioon jälkiruokaan ja Kolossa tämä kriteeri täyttyi. Päälle hyvin tehty, laadukas kahvi.

Kolon ainoa miinus on tilan kohtuuton kaiku. Suorakulmainen tila kovilla seinillä heijastaa äänen siten, että paikan ollessa edes puolillaan hälinä on todella häiritsevä. Tarjoilijaa on vaikea kuulla ja ruokailuvälineiden kolina on tuskastuttava. Kattoon on laitettu akustiikkalevyä, mutta jompikumpi seinistä vaatisi seinävaatteen tai äänipeilejä, jottei ääni jäisi soimaan tilaan.

Kokonaisuutena erinomainen paikka, jota suosittelen aina ja kaikille.

Kirjoittaja: Lauri

Salutorget 16.02.2013

Kävin vaimoni kanssa nauttimassa Lauantai-iltapäivän lounaan Salutorgetissa spontaanisti. Paikka näennäisen komea, kun astuu ensimmäisen kerran sisään vanha tila on vaikuttava. Valitettavasti kun asiakaspaikat alkavat täyttyä tilan akustiikka ei enään kestä hälinää. Jatkuva kolina alkaa häiritä nopeasti ja tekee keskustelemisesta raskasta ja tuntuu että viereisten pöytien puhe kuuluu läpi koko ajan.

Ruoka oli joka tapauksessa erinomaista. Minulle oli suuri positiivinen yllätys että listalta löytyi tuoretta hummeria - siis oikeasti tuoretta, jonka sai itse valita altaasta. Jututin lyhyesti kokkia samalla ja kyselin valmistuksesta. He paistavat ja putsaavat ravut valkosipulin sekä yrttien kanssa. Annos vastasi odotuksiani erinomaisesti. Pyrstö oli leikattu, putsattu ja paistettu runsaassa öljyssä. Sakset oli murrettu mutta ei avattu, josta pidin. Annoksen seurana oli kevyesti paahdettua vaaleaa leipää sekä pieni annos sopivan etikkaista salaattia. Kaiken kaikkiaan erinomainen annos, jota voin lämpimästi suositella.

Palvelu oli asiallista, mutta tuntui, että paikassa oli aivan liian vähän henkilökuntaa. Sanoin tarjoilijalle, että tule kohta käymään niin otamme lisää juotavaa - kohta oli liki 20 minuuttia... Joko tarjoilija profiloi meidät väärin tai henkilökuntaa oli liian vähän. Joka tapauksessa jouduimme useaan väliin odottamaan juotavaa, jälkiruokaa sekä laskua mielestäni tarpeettoman kauan.

Kokemus oli miellyttävä ja huippuluokan pääruoasta jäi kaiken kaikkiaan todella hyvä maku suuhun :)

Kirjoittaja: Lauri

Nokka 02.02.2013

Nokan konsepti ja tunnelma ovat hyvin linjassa. Avoin, lasitettu, keittiö on oikein kiva ja Suomessa poikkeuksellinen juttu. Istuimme heti keittiön vieressä ja toiminnan seuraamisessa oli kiistatta oma viihteensä.

Paikan ehdoton etu on loistavat ruoat. Söimme seitsemän ruokalajin menun joka oli kiistatta joka välissä erinomaisia osumia. Seuralaiseni on kasivisyöjä ja hänen kaikki annoksensa eivät olleet ihan yhtä onnistuneita, mutta ymmärsin, että täysi kasvismenu on hiukan uudempi juttu ja ehkä hakee vielä muotoaan. Eipä siinä, jos paras ainesosa kielletään, on mahdoton osua kymppiin...

Pahin moka oli yksi väärässä välissä tarjoiltu keittiöntervehdys joka ikävästi rikkoi kokonaisuuen harmoniaa. Ymmärrän kyllä että tarjoiltaessa voi tulla kiire ja vahinkoja sattuu, mutta pidän pahana sitä, että tarjoilija ei tullut hakemaan annoksia pois tai oma-aloitteisesti pahoittelemaan virhettä. Huomautin asiasta kun tarjoilija tuli takaisin jolloin tämä heti myönsi että annos tuli väärässä kohtaa ja oli huomannut sen heti kun hän oli sen pöytään jättänyt. On mielestäni härskiä asiakkaan aliarvointia jäädä katsomaan huomaako asiakas mokaa!

Juomina meillä oli viinipaketti joka yhtä lukuunottamatta osui hyvin kohdilleen. Ei mitään supermieleenpainuvaa, mutta ei siellä mitään huonoakaan ollut.

Lopputuloksena hyvä ruoka, hyvä mieli ja aion mennä uudestaankin. Mielestäni kiistatta Helsingin kärkeä.

Kirjoittaja: Lauri

Kuu 12.01.2013

Tämä on koonti kirjoitus useammasta visiitistä. Olen käynyt usein Kuussa ja ollut pääosin melko tyytyväinen paikkaan. Ihmettelen kuitenkin mitä viimeaikoina sille on käynyt. Henkilökunta on aina ollut paikassa hiukan taannehtivaa, muutama tarjoilija on aivan briljantti, mutta jostain paikalle on päätynyt perusynseitä suomalaiseen moodiin menneitä nihkeilijöitä.

Paikka itse maahantuo viinejään, joka on taannut erittäin kiinnostavan ja pääosin tasokkaan juomavalikoiman. Valitettavasti kaikki henkilökunnassa eivät ole valikoiman tasalla ja sieltä on välillä tullut todella huonoja suosituksia. Todettakoon, että olen Kuussa myös saanut pari parasta suositusta mihin olen missään törmännyt.

Jotain kuitenkin on tapahtunut tasolle ylipäätään... Viimeksi kun kävin jokunen viikko sitten Kuussa syömässä oli annokset selviä pettymyksiä. Kala oli valmistettu vähän miten sattuu ja ylisuolattu. Pihvin kastike oli ilmeisesti purkkikastiketta tai mikrossa lämmitettyä. Jälkiruoka oli tylsä ja mauton. Muistan vuoden takaa, jolloin Kuu oli yksi suosikkejani sekä hinnaltaan että laadultaan. Taanoinen riistamenu oli kertakaikkiaan loistava ja oivaltava.

Nykyään illallinenkin on pudonnut "lounastasolle" joka olisi ihan ok jos hintatasokin olisi lounastasoa ~25e/3 ruokalajia. Tuntuu kuitenkin, että hintojakin on pumpattu ylöspäin.

Toivon todella että tämä on vain jokin vaihe ja homma kirkastuu Kuussa. Kuulin huhja että ravintolan managementissa olisi ollut jotain liikettä, voi olla että tämä on heijastelua siitä. Palaan asiaan kun olen käynyt tsekkaamassa tilanteen uudestaan.

Kirjoittaja: Lauri

Luomo 22.12.2012

Luomo pyrkii profiloitumaan top gourme paikaksi siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Ruoat olivat hyvän ja erinomaisen välillä, söimme seurueessamme seitsemän ruokalajin menun viinipaketilla. Monissa, varsinkin alkuruoissa, oli paljon hakemisen tuntua. Ravintolan idean pitäisi olla lähiruoka ja luomu, mutta onko tässä sitten unohtunut itse hyvä ruoka.

Eniten ruokailussa häiritsi mielestäni todella pieleen menneet viinien ja ruokien sovitukset. Tämän pitäisi olla aivan perusasia hyvässä ravintolassa, mutta jostain syystä huteja tuli enemmän kuin osumia. Kysyin asiasta sommelierilta, jonka mukaan menu on uusi, ja sovittaminen on kesken... voi olla, mutta mielestäni hudit olivat niin selkeitä, että kellojen olisi pitänyt soida ammattilaisella jo paljon aiemmin.

Kävimme vilkaisemassa keittiöön ja ammattitaitoa siellä kyllä olisi pitänyt olla. Yksittäisinä annoksina useimmat olivat oikein hyviä, kokonaisuutta ei kuitenkaan oltu mietitty loppuun.

Luomon tila on jotenkin kolho, en oikein edes osaa sanoa mikä siinä tökkii, mutta siitä jää vaikutelma, ettei tila tiedä mitä se oikeastaan yrittää olla. Tämä valitettavasti näkyy ravintolassa muutenkin - tavoitellaanko michelin tasoa vai kivaa illallistasoa. Nyt asiat menee hassusti sekaisin ja hintataso ei vastaa kokemusta.

Luomo on valitettavasti hiukan yliarvostettu. Se ehti kerätä jonkin verran mainetta julkisuudessa, joka tarkoittaa, että paikkaan on päätynyt paljon porukkaa, jonka maku on tottunut ABC:lle tai Chicosiin, joihin verrattuna oikeasti hyvin laitettu ruoka on ilman muuta ylivoimaista. Tämä ruokkii mainetta entisestään, koska ABC kansaa on paljon kulinaristeja enemmän. Eipä siinä bisnes is bisnes ja bottomline ratkaisee. En ole varma onko linja kestävä, jos gourme kansa paika hylkää ja hintataso lentää ABC kansan ylitse...

Kirjoittaja: Lauri