Suomen parhaat ravintolat

Sipuli 01.04.2013

Illallisemme Sipulissa ei alkanut kovin vakuuttavasti. Tilasin alkuun samppanjan. Se oli 10 asteista. Kyselin sommelieriltä, että oliko tämä tarkoitus vai onko meidän pullomme unohtunut pöydälle. Hän kertoi, että heillä kaikki viinikaapit pidetään kymmenessä asteessa, eikä heillä ole kylmempää samppanjaa tai kuohuviiniä. Puoli tuntia tämän jälkeen sama sommelieri kävi säätämässä kylmäkaapit kymmenestä asteesta seitsemään. Meille ei mainittu mitään asiasta, mutta huomasimme asian, sillä istuimme suht lähellä viinikaappeja.

Seuralaiselleni suositeltiin alkudrinkkiä, jossa oli skumppaa ja passiohedelmälikööriä. Ajattelimme sen olevan samaa kategoriaa Kir Royal -drinksun kanssa, eli liköörillä oltaisiin tuotu vain hiukan makua juomaan, mutta ei. Likööriä oli kaadettu annokseen oikein kunnolla ja juoma maistui kamalalta, makealta siideriltä. Palautimme juoman keittiöön ja tilasimme seuralaiselleni myös lämmintä samppanjaa.

Sipuli on paikkana mielestäni erittäin hieno. Tila on korkea, se on hyvin meri-henkinen ilmeeltään ja olipa yhdessä kerroksessa ihan laivan kalusteitakin koristeina ja käyttöesineinä. Lisäksi suuri tila oli hyödynnetty kivasti, joten asiakkailla oli mukavasti tilaa syödä eikä muiden pöytien melu juurikaan kuulunut pöytäämme. Suuresta katto-ikkunasta näkee Uspenskin katedraalin, joka etenkin pimeällä on valaistuna hieno yksityiskohta. Tämä kattoikkuna ei varmasti ollut vahinko.

Sipulissa oli tarjolla kolme menua sekä ala carte -lista. Kaikki menut vaikuttivat houkuttelevilta, mutta päädyimme sellaiseen, jossa pääruokana oli merianturaa. Ajattelin, että se voisi olla hyvä annos, jolla ravintolan taso selviäisi.

Alun juoma-osaamattomuuden jälkeen ravintola alkoi parantaa otettaan reilusti, kun ruokia alkoi tulla pöytään. Illallisemme alkoi keittiön tervehdyksellä, jossa oli yhden suupalan lohiannos. Keittiön tervehdys oli täyden kympin annos. Siinä oli saatu yhteen suupalaan useita eri rakenteita ja monia makuja, jotka maistuivat suussa eri aikoihin. Tämä oli yksi parhaista keittiöntervehdyksistä ikinä!

Alkuruokana meillä oli hernekeittoa ja ankanmaksaa. Annos oli hyvä, mutta keittiöntervehdys lupaili jopa erinomaista. Tähän ei tällä kertaa alkuruuassa pystytty, vaikka paperilla alkuruoka vaikutti herkulliselta. Viinimenumme valkoviini sopi ruokaan erinomaisesti ja se oli pelkästäänkin niin hyvää, että teki mieli tilata sitä lisää.

Seuraavaksi menussa oli lammastartar, joka oli tarjoiltu parsan, keksin, viiriäisenmunankeltuaisen ja appelsiinin kanssa. Itse en ole appelsiinin suurin ystävä ruoka-annoksissa, mutta se sopi yllättävän hyvin muiden raaka-aineiden kanssa. Koko annos oli oikein hyvä.

Tartarin jälkeen oli tarjolla samppanjasorbettia ja ruusuvettä. Annos ei ollut mikään kovin kummallinen, mutta tarkoituksena oli varmastikin raikastaa suu lammastartarin jälkeen ennen seuraavaa annosta, merianturaa.

Pääruuan aika. Meriantura oli erinomaisesti kypsennetty ja sen seurana tarjottu tomaattikastike oli herkullista. Annos oli hyvä, mutta se ei ihan yltänyt erinomaiseen. Merianturan mieto maku olisi pitänyt saada paremmin esille. Kävin illallisen jälkeen keittiössä kysymässä merianturan valmistustapaa, ja se oli tehty vesihauteessa sous videllä. Pintaa ei oltu ruskistettu, mikä olisi sekin saattanut tuoda lisää makua annokseen. Viini sopi hyvin annokseen.

Ennen jälkiruokaa saimme keittiön tervehdyksenä väli-jälkiruuan. Siinä oli vaniljakreemiä, vadelmakiisseliä ja mysliä korkeassa snapsilasissa. Maku oli ihan ok, mutta turha kikkailu snapsilasin kanssa kostautui. Annosta oli vaikea syödä ja myslit lensivät ympäri pöytää kun pohjalta yritti saada kaikista kerroksista vähän lusikkaan.

Itse varsinainen jälkiruoka oli kaikin puolin erinomainen. Marenkia, vaniljakreemiä ja mansikkasorbettia. Marenki oli koostumukseltaan täydellistä ja sen makeaa makua leikkasi loistavasti mansikkasorbetti. Annoksen komponentit maistuivat loistavalta erikseen ja yhdessä. Erinomaista työtä. Ainoa harmi jälkiruuassa oli jälkiruokaviini, joka tuoksui mansikkaiselta, joten odotin sen sopivan jälkkärin kanssa kuin nyrkki silmään. Siinä oli kuitenkin karvas jälkimaku, joka ei sopinut sorbetin kanssa. Lisäksi tuo karvas maku jäi suuhun vielä joksikin aikaa pyörimään. Tämä oli illan ainoa viini joka ei sopinut sen kanssa tarjottuun ruoka-annokseen.

Kahvivaihtoehtoina oli presidenttiä sekä Pauligin vaaleaa espressoa. Teetä oli ihan kiva valikoima. Päädyin ottamaan espressoa, joka oli ihan ok.

Illallinen oli hieman ikävän alun jälkeen todella hyvä. Ruuat ja juomat olivat hyviä ja joukkoon mahtui muutama todellinen helmi. Hyvä ravintola. Suosittelen.

Kirjoittaja: Aki