Suomen parhaat ravintolat

Kolo 16.04.2013

Kolo on pieni, bistro-henkinen ravintola Fredalla. Jos et vielä ole käynyt, suosittelen testaamaan. Pienestä tilastaan ja huonohkosta akustiikastaan johtuen Kolo ei oikein sovellus business-illallisille (ellei varaa koko noin 24-paikkaista ravintolaa omaan tilaisuuteen), vaan se on parhaimmillaan kun haluaa vain viettää rennon illan erinomaisen ruuan ja juoman parissa. Itse suosittelen Koloa lähes poikkeuksetta ystävilleni ja tutuilleni. Kannattaa tehdä pöytävaraus ajoissa, sillä pienestä tilasta ja suuresta kysynnästä johtuen ruokailupaikat käyvät kuumille kiville. Ja täysin syystä.

Kävimme Kolossa illallisella neljän hengen seurueella. Edelliset kokemukseni olivat erinomaisia, joten odotukset olivat kovat. Olin myös hehkuttanut seurueemme ensikertalaisille ruuan laatua, joten samalla oli myös omat kasvoni pelissä.

Illallinen alkoi kuohuviinillä sekä keittiöntervehdyksellä. Kuohuviininä oli kuiva ja hyvä Prosecco, keittiöntervehdyksenä parsa-capuccino. Annos oli kerrassaan erinomainen. Se sisälsi kuohkean parsa-cappuccinon lisäksi myös scampia sekä pinjansiemeniä. Maut toimivat erinomaisesti yhteen.

Alkuruuaksi tilasin parsaa ja ilmakuivattua kinkkua. Annoksessa oli myös avocadoa sekä kampasimpukkaa lohenmädillä. Myös tämä annos oli erinomainen. Parsat oli kypsennetty erinomaisesti ja ne oli kääritty ilmakuivattuun kinkkuun. Kinkku ei ollut liian suolainen, vaan maut toimivat hyvin yhteen. Klassinen yhdistelmä lohenmätiä ja kampasimpukkaa sopi myös parsan ja avocadon kanssa loistavasti.

Ennen varsinaista pääruokaa menussamme oli simpukkapasta. Annos oli hyvin tehty. Simpukat oli kypsennetty hyvin ja pastaan oli saatu reilusti makua. Annos oli reilu, mikä sai osan seurueestamme miettimään jaksavatko syödä koko menun loppuun asti tällä menolla. Hiukan pienempi annos ennen pääruokaa olisi pieniruokaisille ollut ehkä parempi.

Tähän väliin tuotiin sorbetti ennen varsinaista pääruokaa. Yksi monista hienoista asioista Kolossa on, että useissa menuissa tuodaan ns. arvuutteluannos, jolla on tarkoitus erimerkiksi raikastaa suu ennen seuraavaa, makuherkkää ruokalajia. Henkilökunta ei kerro mitä annos sisältää vaan pyytää ruokailijoita arvaamaan raaka-aineet. Tällä kertaa tarjoilijamme kertoi vain, että tarjolla pieni välisorbetti eikä kertonut muuta. Kokemuksesta tiesimme lähteä arvaamaan raaka-aineita. Tarjoilijamme tuli jälkikäteen kysymään, että arvasimmeko mistä aineksista oli kyse. Seurueemme naiset peittosivat miehet 2-0 ja arvasivat molemmat raaka-aineet, eli passiohedelmän ja limen.

Pääruuaksi otin siikaa risotolla. Annos oli hyvää, muttei sen parempaa. Eri raaka-aineiden määrä oli sopusuhdassa keskenään ja siika oli valmistettu hyvin. Annoksen mukana tuli itsetehtyä salsaa, joka ei täysin osunut yhteen siian kanssa. Salsan sijaan olisin kaivannut jotain joka olisi räjäyttänyt pankin makuyhdistelmällä siian kanssa. Tällä kertaa sitä ei tullut.

Jälkkäriksi kaikki saivat saman annoksen: jälkiruokalautanen jossa oli yhdistetty 4 eri jälkiruokaa. Erinomaista! Mukana oli mm. sitruunapiirakkaa, lakrisijäätelöä ja suklaafondanttia. Jälkiruokaviini sopi myös erinomaisesti annoksen kanssa. Useissa tapauksissa kun lautaselle laitetaan paljon eri asioita, niin maut lähtevät riitelemään keskenään ja annoksesta tulee täysi sekamelska. Kolon jälkiruuassa tämä onnistuttiin välttämään, vaikka annoksessa oli neljä täysin itsenäistä jälkkäriä yhdistetty samalle lautaselle. Yksittäisten jälkiruokien koot olivat luonnollisesti sen verran pieniä, että annos ei ollut liian iso.

Otimme vielä kahvit loppuun. Sain tummapaahtoista suodatinkahvia, joka oli erittäin hyvää. Nimeä en muista. Espresso-vaihtoehtona olisi ollut nespressoa, joten jätin väliin.

Kaiken kaikkiaan erinomainen ilta. Ruoka oli erittäin hyvää ja mukaan mahtui kaksi 10 pisteen ruokalaija. Viinit olivat tällä kertaa "vain" hyviä, joten en niistä sen enempää kirjoitellut. Miinuksena sanottakoon hiukkasen ahdas tila sekä äänen taso, joka nousi suht kovalle, sillä naapuripöytäseurueelle maistui viinit ilmeisesti meidän pöytää runsaammin.

Kunniamaininnan Kolo ansaitsee erinomaisesta hinta-laatusuhteestaan. Ravintolan hintataso on, jos ei pieni, niin vähintäänkin erittäin kohtuullinen. Vastineeksi sillä saa erinomaisen illallisen, joka parhaimmillaan on Suomen ehdotonta kärkeä.

Kirjoittaja: Aki